Tervehdys!
Otan yhteyttä teihin, sillä päivä päivältä olen yhä huolestuneempi maamme päätöksistä. Yksimielisyyden huuma saa ihmiset unohtamaan menneet tapahtumat ja siten ajautumaan huomaamattaan, minne virta vie. Suuri kysymys kuuluu, oliko viisasta, että presidentti Niinistö lähti hakemaan apua presidentti Bidenilta?
Menneisyys on ihmisiän päässä, ja olisi tärkeää osata lukea sitä. Talvisota syttyi 30.11.1939, kun Neuvostoliitto hyökkäsi varoittamatta Suomeen. Olin juuri täyttänyt viisi vuotta ja muistan, että mieliala oli kaikilla urhea ja ”ryssää” vihattiin.
Rauha solmittiin Neuvostoliiton ja Suomen välillä syyskuussa 1944. Ehdot olivat kovat, mutta me täytimme ne. Siitä ajasta on kulunut ihmisikä; seitsemänkymmentäseitsemän vuotta olemme saaneet elää ja opetelleet elämään rauhassa Neuvostoliiton, sittemmin Venäjän naapurina. Venäjä on oppinut luottamaan Suomeen, ja Suomi on ollut luottamuksen arvoinen. Liike- ja ystävyyssuhteita on syntynyt, kanssakäymisestä on tullut arkipäivää. Venäjä on saanut presidentin, ja kansa on opetellut uutta demokratiaa.
Presidentti Putin on moneen otteeseen vaatinut ja varoittanut, että Venäjän ja Naton välillä tulee olla puskurivaltioita, jotka eivät kuulu Naton sotilasliittoon. Se on täysin ymmärrettävää. Nato ja Ukraina eivät ole rooliaan ymmärtäneet; luottamusta ei ole löytynyt, ja me elämme nyt sotaa ja sen yhä karmeampia seurauksia. Suomi on olosuhteiden mukaisesti luonnollinen puskurivaltio. Luottamus on ollut olemassa, ja Suomen hallitustaso on suhtautunut korrektisti Venäjään.
Suomen puolustus on pidetty korkealla, ajanmukaisella tasolla, Venäjän ”testauksista” on huomautettu asiallisesti, ja ne on selvitetty. Venäjä on tietänyt, että Suomi on ollut luotettava naapuri, joka pystyy puolustamaan maataan eikä halua laajentua. Mitä tapahtuu, jos Suomi yhä enenevässä määrin turvautuu Amerikan apuun? Useita askeleita siihen suuntaan on nyt jo otettu, olisikohan siinä kyllin?
Presidentti Putin on useasti sanonut, että Natoon ja länsimaihin ei voi luottaa. Väitteelle on katetta. Katsoin toistamiseen mielenkiintoisen ja selventävän videon lokakuulta 2018, How the United States Created Vladimir Putin (https://www.youtube.com/watch?v=8X7Ng75e5gQ), jossa kokenut toimittaja Vladimir Pozner käy kahden tunnin ajan läpi maailmanpolitiikan tapahtumia. Historia on hämmästyttävä, paljon olemme unohtaneet ja kaikkea emme ole tienneet, mutta se, mistä Pozner puhuu, on totta ja tarkistettavissa. Naton sanaan ei ole voinut luottaa.
Aloitin tämän sähköpostin kirjoittamisen eilen, ja tänä aamuna uutisissa kerrotaan, kuinka Venäjä on listannut Suomen epäystävällisten valtioitten joukkoon. Monet suuretkin suomalaisyritykset ovat lopettaneet toimintansa Venäjällä eikä maamme hallitus voi vaikuttaa niiden päätöksiin. Tämä yhdessä Bidenin tapaamisen kanssa on ehkä näyttäytynyt tarkoitettua tylympänä vastareaktiona Venäjän toimiin toisaalla Euroopassa.
Pozner osoittaa esityksessään kuinka usein, presidentti Kennedystä alkaen, kompromissi on korjannut mahdottomalta tuntuneen tilanteen. Mekin voisimme etsiä kompromissia esimerkiksi ehdottamalla yhteistyötä Suomenlahden matkailun kehittämisessä laiva- ja junaliikenteellä. Tiede, taide, musiikki, teatteri ja tanssi voisivat kuulua ohjelmistoon molempien maiden kulttuurielämyksiä esiteltäessä. Siten voisimme osoittaa halumme kompromissiin maailmantilanteesta huolimatta.
Ystävällisin terveisin,
Ulla Grünstein
suunnittelija
Tarvitsee vain avata mikä tahansa tiedotuskanava, ja heti saamme tuutin täydeltä Nato-huumaa, olemme juopuneet Natosta. Jos hetkeksi pysähdymme ja mietimme, mitä tähän sotilaalliseen liittoutumaan liittyminen käytännössä merkitsee, selviämme ehkä ilman krapulaa ja katumista.
Ainutkaan nykyisistä päättäjistämme ei ole kokenut sotaa maassamme, olemme saaneet elää rauhassa lähes 80 vuotta. Se on vaatinut taitoa, vähän nöyrtymistäkin, kuitenkin ilman alituista pelkoa. Sotaa ei käydä sääntöjen ja sopimusten puitteissa; sota on aina raakaa, tuhoavaa ja kärsimystä tuottavaa.
Nato ei ole suojakupu, joka laskeutuu yllemme, jos liitymme siihen. Talvisodan syttyessä ja sen jälkeen jatkosodan aikana helsinkiläiset joutuivat kokemaan pommituksia, jotka jättivät ihmisiin elinikäisen trauman. Naton jäsenenä vastakkainasettelu Venäjän kanssa kasvaa, ja olemme vain henkäyksen päässä vastaavasta, eikä Nato ehdi apuun. Siinä saattaisivat saada osuman Eduskuntatalo, Rautatieasema, Kiasma ja Stockmann, ihmishenkien menetysten lisäksi. Emme voisi enää hetkeäkään tuntea oloamme turvalliseksi.
Suomella on erityisasema puskurivaltiona idän ja lännen välillä. Se on ymmärtänyt asettua osaansa ja siksi onnistunut ylläpitämään rauhaa kaikki nämä vuodet, suhteet itäiseen naapuriimme ovat olleet ystävälliset. Nykyisten päättäjien halu länsimaistua, ja näyttää se, on häiritsevä poikkeama roolistamme eikä suositeltava. Olemme nyt hakeneet poliittista ja sotilaallista tukea Amerikasta, ja meidät on jo Venäjällä leimattu epäystävälliseksi valtioksi. Olemme muillakin tavoin saaneet todeta, että pyrkimyksemme on huomattu. On helppo arvata, mitä tapahtuu, jos vielä etenemme tällä linjalla.
Ukraina on myös puskurivaltio omalla tahollaan, mutta kiinteämmillä siteillä itään kuin Suomi. Se on uhitellut Nato-kortilla eikä ole halunnut ymmärtää erityisasemaansa. Siksi syttynyt sota ei ole yllätys, vaan se on looginen seuraus puskurivaltion roolista poikkeamiselle. Meidän tulisi oppia tästä ja kerätä yhteen päättäjätahojen ja kansan älykkyys, viisaus, itsetunto ja kokemus ja rakentaa oma, paras apu vahvasta puolustuksesta, rauhallisuudesta ja luotettavuudesta.
Suomen Nato-jäsenyyden hintaa arvioitaessa on lisäksi huomioitava kysymys nuorisomme tulevaisuudesta. Sitä varjostaisi jatkuva uhka kutsusta sotimaan muitten natomaitten pyytäessä apuamme.
Ulla Grünstein, 87 v.
suunnittelija
Helsinki
Olen syvästi huolissani nykypäättäjiemme kokemattomuudesta asennoitumisessa itänaapuriimme. Hyvä suhteemme Venäjään ennen Ukrainan sotaa oli pitkällisen kokemuksen ja silloisten päättäjien aikaansaama tila, joka näytti normaalilta ja helpolta. Se oli kuitenkin oppimisen tulos (Siperia opetti) eikä suinkaan sattumaa. Ymmärrystä tasapainon säilyttämiseen oli kerätty lähes 80 rauhan vuotta.
Tästä rauhasta on tullut vanhanaikaista. Halutaan toimintaa, actionia. Siksi vanhan ajan järjestys ollaan heittämässä roskakoriin ja tilalle tarjotaan Natoa, joka on askel arvaamattomaan. Itärajamme on rauhallinen, sillä Venäjän kannalta naapuri on ollut luotettava. Tilanne on vakaa.
Nyt ollaan kuitenkin synnyttämässä uutta toimintaa, Natoa apuun. Ensimmäisen kerran viimeisen työttömyyden vuosikymmenen aikana me saamme nähdä, kuinka nopeasti hallitus halutessaan pystyy toimimaan. Nato taas ei pysty auttamaan yhtä nopeasti kuin vastapuoli saattaisi Nato-hakemuksemme seurauksena nykytekniikalla tuhota maatamme. Voimme sitten istua raunioilla ja ihmetellä, mitä tulikaan tehtyä.
Suomen Nato-jäsenyyden hintaa arvioitaessa on muistettava kysymys nuorisomme tulevaisuudesta. Sitä varjostaisi pysyvä uhka kutsusta sotimaan muitten natomaitten pyytäessä apuamme. Nuortemme henkinen stressi on jo korkea. Nato-huumassa tuntuu moni inhimillinen kysymys unohtuvan.
Miksi tulevien polvien taakkaa lisätään näin raskaalla ja pitkäaikaisella perinnöllä? Miten nuoret pystyvät tämän lisäpaineen alla opiskelemaan, valmistumaan, perustamaan perheen ja elämään täysipainoista elämää? Näinkö nuorisoa autetaan ja kansalaisten mielenterveyttä ja taloutta parannetaan?
Päivä päivältä Nato-asia etenee hallituksessa ja eduskunnassa. Haittapuolia ei harkita, ei tuoda esille eikä niistä keskustella. Koko toiminta tuntuu perin vastuuttomalta. Parempaa ”äksöniä” olisi, jos hallitus ja eduskunta panisivat jäitä hattuun, hatun päähän ja alkaisivat ratkoa maamme lukuisia, akuutteja ongelmia.
Ulla Grünstein
suunnittelija
Helsinki
Mitä on silmänkääntötemppu? Se on harha, nopeasti luotu illuusio, jossa yleisö saadaan uskomaan, että esitetty asia on totta. Elämme nyt Natoon liittymisen tarjoaman suojan harhassa. Vielä pari kuukautta sitten elimme rauhan tilassa, olemme eläneet lähes 80 vuotta. Venäjä aloitti sodan 24.2.2022 toisella puolella Eurooppaa, kaukana Suomesta.
Kukaan nykyisistä päättäjistämme ei ole kokenut sotaa. Ukrainan tapahtumien synnyttämä säikähdys toimi lähtölaukauksena Suomen pikaiselle pelastusoperaatiolle. Riennettiin sinne ja tänne, Ruotsiin, Amerikkaan ja muihin maihin. Näillä toimin hankittiin hetkessä miinuspisteitä itänaapurimme silmissä, ja meistä tuli siellä ”epäystävällinen valtio”. Miinuspisteitä ropisi joka askeleella, ja natohätämme paisui.
Ukrainan sodan ollessa huomiomme keskiössä sodan pelko kasvatti luottamusta Natoon ainoana pelastajana. Pelkoon alkoi olla syytäkin, sillä sitä mukaa kuin lähestyimme Natoa, saimme Venäjältä kuulla, mitä seurauksia askeleistamme on.
Syistä, joita voimme vain arvailla, Suomen taholta on jo kaavailtu kaikkien oikeuksien myöntämistä Natolle sopimuksessa siihen liittymisestä. Hätäinen ja heikko neuvottelutulos koskisi viittä ja puolta miljoonaa suomalaista. Liittyminen surkeine seurauksineen on mahdollista, jos uutisten pelästyttämien kansalaisten määrä pysyy enemmistönä. Nyt olisi syytä rauhoittua.
Seuraukset merkitsevät ydinaseitten tuloa maahamme Nato-joukkojen myötä, ydinasesuunnitteluryhmään osallistumista, asevelvollistemme käyttöä missä tahansa natosodassa, Itämeren ydinaseistusta, Venäjän toteuttamaa länsirajansa varustamista sotatilaa vastaamaan. Kaikkia seurauksia emme edes tiedä.
Elämme nyt harhassa, mutta voimme elää rauhassa kuten vielä pari kuukautta sitten. Olemme huolehtineet puolustuksestamme, ja sitä on jatkuvasti vahvistettu. Me emme ole vaarassa, jos emme itse toiminnallamme synnytä vaaraa. Ongelmat ovat toisaalla ja toisenlaiset, miksi luoda niitä meille?
Ulla Grünstein
suunnittelija
Helsinki
Jos liitymme Natoon, joudumme elämään jaetussa Euroopassa kuten viime vuosituhannella. Naton rautaesirippu ulottuisi Barentsinmereltä pitkin itärajaamme, ylittäisi Suomenlahden noin sadan kilometrin päässä Pietarista – suostuisiko Venäjä sovinnolla siihen? – ja jatkuisi Mustalle merelle ja Turkin itärajalle.
Siinä skenaariossa yhteytemme Aasiaan ovat suljetut. Talous kärsii, liike-elämä ja matkailu kohtaavat lisää vaikeuksia. Yritysten on mietittävä, miten korvata liiketoiminta Venäjän kanssa, miten luoda uudet liikenneyhteydet Kiinaan, Intiaan, Japaniin. Miten turistit Aasiasta löytävät jälleen tiensä Lappiin, mitä tapahtuu uuden Silkkitien lupaavalle junaliikenteelle, kuinka kiinalaiset tuotteet ehtivät Suomeen aikataulussa kohtuuhintaan. Sota loppuu, ja liikenne vapautuu, mutta itärajamme pysyy suljettuna Naton rautaesiripulla. Me pysymme Naton vankeina.
Nyt pystytään jo 1000 hengen gallupista päättelemään, että enemmistö 5,5 miljoonasta suomalaisesta haluaa Natoon, ja sinne ollaan menossa ryminällä. On pelästytetty Ruotsikin mukaan, vaikka sen huolena on lähinnä vain Gotlanti.
Tänään 27.4. jatkoin kirjoittamista, ja seurasin sivusilmällä Ylen aamun ohjelmaa. Siinä kerrottiin Esa Seppäsen uudesta kirjasta, Tamminiemi eilen ja tänään. Tamminiemi oli presidentti Kekkosen pääpaikka, jossa hän eli ja teki elämäntyönsä säilyttäen Suomen puolueettomana neljännesvuosisadan. Nykyisellä Ruotsin kuninkaalla oli lämpimät suhteet Kekkoseen, ja Nato-mylläkän johdosta vanhat ajat saattavat tulla mieleen haikeana muistona.
Minua häiritsee, että Naton ja Ukrainan osuudesta konfliktiin ei puhuta mitään, syyllinen on yksin Venäjä. Kun sota alkoi, etsin tietolähteitä internetistä. Kattavin oli toimittaja Vladimir Pozner. Hänen kahden tunnin pituinen esitelmänsä ja yleisökeskustelunsa Yalen yliopistossa otsikkona Miten Yhdysvallat loi Vladimir Putinin antaa karun kuvan Natosta ja Yhdysvalloista. Nato ei pitänyt lupauksiaan, ja USA suhtautui ylimielisen vähättelevästi Venäjän ystävällisiin yhteydenottoihin.
Ukrainan sota on seurausta pitkän ajanjakson tapahtumista. Venäjä on ymmärrettävästi vaatinut, että Nato ei tule sen rajanaapuriksi. Ukraina ei ole kuunnellut, vaan se on hylännyt asemansa idän ja lännen välisenä puskurivaltiona. Sen johdolla on ollut valtava halu länsimaistaa koko Ukraina.
Putin taas on tahtonut palauttaa Ukrainan juurilleen ja koota yhteen venäjänsukuiset kansat – venäläiset, valkovenäläiset ja vähävenäläiset eli ukrainalaiset. Näin ne myös yhdessä saisivat arvonantoa kansakuntien joukossa. Suomihan ei kuulu venäjänsukuisiin kansoihin. Neuvostoliiton hajoaminen on ollut suuri trauma, ja venäläisten on rakennettava uutta olemassaoloaan Euroopan ja Yhdysvaltojen hyljeksinnästä huolimatta. Suomen johtoa ei historia kiinnosta, ja siksi se on viemässä meitä tarpeettomasti suureen vaaraan.
Ulla Grünstein
suunnittelija
Helsinki
Lilleri Lalleri laudalta putosi, eikä ole sitä mahtia maailmassa, joka Lilleri Lallerin ehjäksi saa. Näin voi käydä avioliitossa, ystävyys- ja liikesuhteissa, korjaamattomia vahinkoja sattuu. Suomessa on nyt kysymys meidän ja itänaapurimme välisestä suhdevahingosta, jota mikään ei korjaa ennalleen. Vähiten Naton mahti.
Seuraamme Ukrainan tietä: haluamme Natoon. Venäjä kertoo, mitä se tekee, jos Nato-valttia käytetään. Emme välitä varoituksista, vaan jatkamme, sillä uskomme Naton kaikkivoipaan tukeen. USA on rientänyt Ukrainaa aseistamaan, siten se käy avunannon varjolla omaa sotaansa Venäjää vastaan, Ukrainan maaperällä ja ihmishengillä. Sota pitkittyy. Samasta syystä USA antaisi avokätistä apua meillekin, sotimiseen Suomen kamaralla.
A-talkissa (5.5.22) paljastui, kuinka sinisilmäistä Nato-ihannointi on. Haitat, joita vastustava puoli esitti, todettiin vain teoreettisiksi. Ja Nato on kuin innokas kosija, joka hädin tuskin pysyy pöksyissään. Olin miettinyt ja pohtinut, miten välirikko Venäjän kanssa voitaisiin palauttaa entiseen tilaan, turhaan. Sinä yönä ongelma ratkesi.
Meidät on 1000-2000 hengen gallupeilla suggeroitu uskomaan, että kansan enemmistö haluaa liittyä Natoon. Haittoja ei kerrota, kiire on, ja Nato-myönteiset tiedot saavat ylisuuren tilan. Sadan vuoden aikajänteellä, menneestä tulevaan, kysymys on kohtalokkain maallemme, ja siksi on tarkistettava, mikä on totuus. Voimme selvittää kysymyksen kansanäänestyksellä, sillä asiasta on tehty kansalaisaloite, joka on tullut ulkoasiainvaliokuntaan 22.4.22. Tiesitkö siitä? Jos kansan enemmistö haluaa vallinneen rauhantilan takaisin, se on kansan tahto.
Kansa pysyy, johto vaihtuu muutaman vuoden välein. Johdon onnettomat horjahdukset unohtuvat ja painuvat historian hämärään. Elämä jatkuu rauhallisena, yrityselämä, liikenne, matkailu, taiteet ja kaikki kanssakäyminen kehittyvät. Meidän puolustuksemme pidetään ajan tasalla. Olemme välttäneet Naton, ja mahdollisen ydinsodan.
Ulla Grünstein
suunnittelija
Helsinki
Hosuen ja huijaten kiireellä eteenpäin rummutettu Nato-projekti on lähes maalissa. Myös Ruotsi on houkuteltu mukaan. Huijausta on se, että todellisia haittapuolia ei uskalleta edes ajatella, puhutaan vain kyberhyökkäyksistä, kun pitäisi puhua myös ohjuksista.
Kuljemme avoimin, mutta mitään näkemättömin silmin Ukrainan tietä. Miksi emme ajoissa usko Venäjän lukuisia varoituksia? Naton tulo asian osapuoleksi tietää sotaa, Suomen maaperällä ja ihmishengillä. Katuminen on silloin myöhäistä. ”Myöhäistä on hiiren haukotella, kun pää on kissan suussa.” Hiiri ja kissa ovat huono pari hiiren kannalta, samoin Suomi ja Nato Suomen.
Ruotsi on tottunut luottamaan Suomeen. Kun liian myöhään selviää, että virhe on tapahtunut, katastrofin ainekset ovat koossa Pohjola-Nordenissa. Pääarkkitehteina ovat kokoomus ja media. Kuulin televisiossa, se oli ehkä 9.5., helpottuneen huokauksen ”Nyt ei enää tarvita kansanäänestystä.” Syynä pyörryksiin peloteltujen kansalaisten Nato-kannatuksen nousu 76 prosenttiin.
Kansanäänestyksen mahdollisuus on pidetty pimennossa koko rummutuksen ajan. Ratkaisua Natoon liittymisestä on kiirehditty, ettei kukaan ehtisi keskittyä äänestykseen. Nyt (22.4.) kansalaisaloite kansanäänestyksestä on tullut ulkoasiainvaliokunnan käsittelyyn. Suomen kansalaisten on saatava miettiä asiaa ja verrattava nykyistä rauhan tilaa tulevaan vaaran tilaan. Kansanäänestys on järjestettävä.
Poliitikkojen ja median on ymmärrettävä vastuunsa Suomen tulevaisuudesta. Johdonkin olisi ollut hyvä muistaa sanat neuvottelu ja kompromissi. Viisas diplomatia ei vahingoita. Pelottavan naiivilta kuulosti taas Petteri Orpon lausuma hurskas toivomus, että ydinaseita ei tulisi Suomeen. Kansalaisten tulee saada tietää, että Nato voi ennemminkin tuoda maahamme sodan kuin estää sen. Ja se sota saattaa olla ydinsota.
Ulla Grünstein
suunnittelija
Helsinki
Tänään, perjantaina 13. päivänä toukokuuta 2022 presidentin ja pääministerin ilmoitettua eilen myönteisen kantansa Suomen Natoon liittymisestä, voidaan todeta uuden kampanjan jo lähteneen käyntiin. Vastuuta päätöksestä alettiin heti siirtää kansalle.
Yle värväsi uudeksi viestinviejäksi päivän Jälkiviisaisiin Timo Soinin, joka hoiti tehtävänsä innolla. Hän kertoi, kuinka Ukrainan sodan alkaminen oli alkusysäys Suomen kansasta lähteneelle prosessille ja vallankumoukselle suomalaisten päässä: nyt on liityttävä Natoon! Ajatukseen taipuivat sitten vähitellen myös päättäjät ja media. Tämä tiedotus alkaa erehdyttävästi muistuttaa sitä tiedotustapaa, jota naapurimaassamme kerrotaan harjoitettavan.
Kyllä meilläkin osataan – itse asiassa tapahtumajärjestys oli päinvastainen. Kokoomus on ainakin koko alkaneen vuosituhannen ajan halunnut liittää Suomen Natoon. Kun tilanne Ukrainan sodan takia Euroopassa muuttui, se ja muutamat muutkin puolueet näkivät tilaisuuden tulleen: rummutus Naton suojan välttämättömyydestä alkoi, ja median avulla se kiihtyi transsin asteelle. Suomessa turvallisuustilanne oli muuttumaton ja rauhallinen, mutta kansalaiset peloteltiin paniikkiin toistamalla mantraa ”Venäjä on arvaamaton”. Millä tavoin, Venäjähän varoittaa jatkuvasti ja kertoo, miten se tulee länsimaitten tekoihin vastaamaan?
Liikesuhteita Venäjään ja yhteyksiä Pietariin alettiin purkaa ja lopettaa. Monet yrityksemme kärsivät suuria tappioita; suomalaista juustoa ei enää saanut viedä Venäjälle. Samaan aikaan kuitenkin EU:lle Venäjän energia virtasi ja kelpasi esteettä, ja virtaa edelleen. Kun vähitellen alkaa käydä ilmi, mitä vahinkoa viennille, juna- ja lentoliikenteelle, matkailulle, koko taloudellemme Naton rautaesirippu Aasiaan päin aiheuttaa, voidaan vastuu siirtää kansan päätökselle – ja ottaa lisää lainaa. Mitä tahansa meneekin vikaan, kansa se kärsii taloudelliset, poliittiset ja sotilaalliset seuraukset.
Maailman media hätkähti presidenttimme kertoessa englanniksi, että hän aikoo keskustelussa presidentti Putinin kanssa kehottaa Putinia katsomaan peiliin, sillä hän on aiheuttanut kaiken tämän. Nyt lauantaina Ykkösaamun haastattelussa presidentti Niinistö selitti keskustelujen kymmenen vuoden aikana olleen suorasanaisia. Luultavasti niin, mutta ne ovat olleet vähemmän huomiota herättävistä aiheista. Tämä karski lausuma tehtiin jo etukäteen julkisesti, ja se voi vaikuttaa nöyryyttämiseltä koko maailman edessä. Se ei ainakaan paranna Suomen ja Venäjän jo Naton takia huonontuneita suhteita.
Arpa on heitetty.
Ulla Grünstein
suunnittelija
Helsinki
”Ei teitä mikään uhannut”, Putin totesi Niinistölle puhelimessa. Tämä on itkettävän surullinen muisto menetetystä mahdollisuudesta elää rauhassa naapurimaan kanssa. Ano Turtiainen on oikeassa, me voisimme olla Pohjolan Sveitsi. Kokemattomat päättäjät typerässä halussaan päästä Naton jäseneksi ovat saaneet aikaan nykytilanteen. Ja mitä on kaiken takana? Kaiken takana on Suomen eliitin valtava halu länsimaistua. On nähty, että nyt, Ukrainan sodan ansiosta Natoon liittyminen on nopein tie päästä parempiin piireihin, tulla luetuksi länsimaihin.
Siitä iloitsi auvoisesti Mika Aaltola, jonka mukaan ”suomettumisen häntä poistui Suomen yltä” vakuuttaen päätöksen olleen ehdottoman demokraattinen. Tästä voi ehdottoman varmana olla toista mieltä. Poliitikot ja media käyttivät kaikki keinonsa hämätäkseen ja pelotellakseen kansalaiset pakenemaan Naton suojaan. Myös kansanäänestyksen mahdollisuus pidettiin pimennossa, ja sen jälkeen, kun aivopesu kansalaisille oli jo tehty, äänestys olisikin ollut hyödytön.
Toimittaja MTV:ltä haastatteli Risto E.J. Penttilää, joka, kumma kyllä, oli ennustanut tulevat tapahtumat jo viime vuoden joulukuussa täysin oikein. Kenties päättäjät Suomessa ovat jo jonkin aikaa odottaneet sopivaa syytä viedä maamme Natoon ja länteen. Toimittajan kysymykseen, ”olemmeko me nyt enemmän länsimaa kuin aiemmin?”, Penttilä vastasi rauhoittavan myöntävästi. Länsimaistuminen on eliitin suurin haave.
Mielestäni tämän päivän nuoria päättäjiä vaivaavat heikko itseluottamus ja kansallisen identiteetin arvostuksen puute. Aivan kuten teini-ikäisistä on noloa näyttäytyä vanhempiensa seurassa kaveripiirissä, samoin päättäjämme häpeävät omaa, ”takapajuista” kansaansa. Älykkyyttä ja koulutusta päättäjillä on, mutta kokemusta ja viisautta kertyy vasta myöhemmin. Jos olisi haluttu tutustua edes lähihistoriaan, olisi ymmärretty, että Suomi ei ole vaarassa Ukrainan sodan takia. Me emme kuulu venäjänsukuisiin kansoihin, jotka ovat Putinin yhdentymissuunnitelmien kohteena.
Putinin presidentiksi tulosta lähtien USA ja Nato ovat osoittaneet ylenkatsetta Venäjää kohtaan. Sen sijaan, että olisivat tukeneet kommunistisen Neuvostoliiton metamorfoosia moderniksi Venäjäksi, ne suhtautuivat avoimen epäystävällisesti ja hyljeksivästi Putinin yhteydenottoihin. Syinä olivat pelko, itsekkyys, saavutettujen etujen suojelu ja empatian täydellinen puuttuminen. Kun Niinistö nyt analysoi Putinin mielenmaisemaa julkisesti toteamalla hänet katkeraksi ja että hänen mieleensä on kertynyt paljon pahaa, ihmettelen kahta asiaa: kuinka korrektia on puhua tällä tavoin naapurivaltion päämiehestä, ja eikö Niinistö ole ajatellut, että länsimaitten harrastama syrjintä viime vuosikymmeninä on antanut aihetta pahaan mieleen.
Päättäjämme ovat olleet helpottuneita Putinin rauhallisesta suhtautumisesta Suomen Nato-ilmoitukseen. Taaskaan ei tarpeeksi huomioida, että samaisessa puhelussa Putin myös sanoi Niinistölle liittymisen olevan virhe. Minä olen huolissani siitä, että tämä on tyyntä myrskyn edellä, sillä Nato ei pysy sivuosassa, vaan ottaa pääroolin. Se taas johtaa väistämättä Venäjän vastareaktioon. Jokaisen eurooppalaisen on aiheellista toivoa, että kaiken nykyisen Nato-intoilun – ja vuosikymmeniä kestäneen, lännen korkeimpien tasojen harjoittaman kiusaamisen – jälkeen Putinin kantti kestää ja estää häntä painamasta sitä punaista nappia. Muuten on eloon jääneillä syytä ”katsoa peiliin”, kuten Niinistö komensi Putinia.
Ulla Grünstein
suunnittelija
Helsinki
Washington Postin artikkeli, jota Jari Himanen käytti kirjoituksensa pohjana (IL 30.5.2022) oli paljastava. Se kertoi, mitä todella tapahtui Yhdysvaltojen ja Euroopan valtioiden yhteydenpidossa. Ukrainan sotaan varauduttiin ja salaisia tietoja jaettiin eri tapaamisissa jo viime vuoden huhtikuusta lähtien. ”Vaikka ei sitä tyhmempi heti huomaa.”
Näin sanoitti Palle tunnetussa laulussaan viime vuosisadan puolivälissä, ja sama pätee yhä. WP kertoo, kuinka presidentti Biden hallintoineen aloitti varautumisen sotaan, jota Ukraina ei uskonut tulevan ja jota presidentti Putin ei ollut suunnitellut. Putin oli kaavaillut Kiovaan eliittijoukon salamahyökkäystä, jonka avulla hän halusi vaihtaa hallituksen länsimielisen johdon toiseen, ja kutsui toimenpidettä sotilaalliseksi erityisoperaatioksi, kuten hän kansalaisilleen ilmoitti. Bidenilla oli kuitenkin toiset suunnitelmat. Vaikka ei sitä tyhmempi heti huomaa.
Biden tahtoi WP:n mukaan vahvistaa Natoa ja tarvitsi siihen jäseniksi Suomen ja Ruotsin. Niinpä presidentti Niinistöön otettiin yhteys joulu-tammikuussa ennen Ukrainan sotaa. Imarteleva kutsu Valkoiseen taloon saapui sittemmin Niinistölle, ja hänen avullaan yhteys solmittiin Ruotsin pääministeri Anderssoniin. Kulissien takana tie Natoon raivattiin kahden presidentin yhteistyöllä Suomen kansalaisten mitään aavistamatta. Vaikka ei sitä…
Ukrainan sota syttyi 24.2.2022, ja Ukraina oli Yhdysvaltojen avustuksella hyvin varustautunut. Kiovan valtaus ja johdon vaihto ei siksi Venäjältä onnistunut, eikä varasuunnitelmaa täysimittaiseen sotaan ollut. Putin oli pakon edessä ja joutui jatkamaan laajentuvaa sodankäyntiä Ukrainaa ja sen yhdistyneitä liittolaisia vastaan. Vaikka ei sitä…
Apuvoimat Euroopan maista tukivat Ukrainaa, ja EU asetti pakotteita Venäjälle. Energia oli ongelmallinen kohde, ja sen mukana kaikki muukin alkoi kallistua Euroopassa, myös Suomessa. Biden lähetti aseita ja miljardin toisensa jälkeen Ukrainaan lyödäkseen Putinin. Pörssikurssit syöksyivät kaikkialla, elämä köyhtyi, olot vaikeutuivat, nälänhätäkin häämötti. Biden oli sekoittanut oman maansa ja Euroopan talouden täydellisesti. Vaikka ei sitä…
Kuten tiedämme Suomen, ja varsinkin Ruotsin pääsy Natoon mutkistui Turkin vaatimusten johdosta. Bidenin toimesta Ruotsi oli alun perin houkuteltu ensin ajattelemaan, sitten kannattamaan Natoon liittymistä, siksi Suomi välikätenä joutui ikävään asemaan. Ikävää on myös, että Suomen natoraja itään vaatii nyt varustautumista, varoja ja varusmiehiä koko rajan pituudelta. Kauppasuhteet Venäjään on tuhottu, samoin matkailu, liikenne tarvitsee uusia ja kalliita kiertoteitä, suojautumista hybridivaikuttamiselta ja kyberhyökkäyksiltä on lisättävä. Kaikki harkitsematonta ja Suomelle vahingollista vain sen vuoksi, että Bidenin porukka näin junaili. Vaikka ei sitä…
Paradoksaalisesti hyvä puoli tässä katastrofien sarjassa on, että Yhdysvaltojen demokraateilla on Bidenin presidenttiyden lisäksi enemmistö kongressissa, niin senaatissa kuin edustajainhuoneessakin, joten Eurooppaan asti ulottuva kaaos on suurelta osin yhden puolueen, demokraattien, aikaansaannosta. Siitä kärsii Ukraina, Suomi, Ruotsi, koko muu Eurooppa, Venäjä ja Yhdysvallat. Kun valta vaihtuu, niitten kaikkien elämä paranee. Vaikka ei sitä…
Ilman Amerikan demokraattipuolueen vaalivilppiä Donald Trump olisi jo nyt maan presidentti, eikä sotaa vahvaksi tiedetyn johtajan aikana olisi tullut. Ei olisi tuhansia ihmishenkiä menetetty, maata tuhottu, uutta pakolaisvirtaa syntynyt. Ei olisi energiakriisiä, inflaatiota, taantumaa, ruokapulaa, todellista pelkoa nälänhädästä ja uudesta sodasta. Kaikkeen tähän on Suomi joutunut osalliseksi vain siksi, että sen ylin johto ei ymmärtänyt pysyä Ruotsin kanssa puolueettomana ja kaukana Bidenin hallinnon politiikasta ja Natosta. Vaikka ei sitä tyhmempi heti huomaa.
Ulla Grünstein
suunnittelija
Helsinki
Alkuviikosta (39/22), maanantaina tai tiistaina, ylen aamu-uutisissa kerrottiin yhdessä pikaisessa henkäyksessä, että kysyttäessä Unkarilta tai unkarilaisilta, eivätkö he pelkää sodan laajenemista maahansa, koska Ukraina on naapurivaltio, ja heillä on yhteistä rajaa, vastaus kuului, että se on slaavilainen konflikti, eikä se koske heitä. Enempää ei asiaa ylessä kommentoitu, vaikka olisi kyllä ollut hyvä pohtia, mitä Suomessa on tullut tehtyä. Miksi maamme ei malttanut pysyä puolueettomana?
Suomen päättäjien ja median olisi aikanaan pitänyt ymmärtää se, mitä Unkarissa ymmärrettiin. Suomalaiset pelästytettiin perin pohjin, ja niin oli tie kasvavaan katastrofiin avattu. Koko EU on avuton ja neuvoton. Kun Putin kertoi, että sotaa itse asiassa käydään nyt länttä vastaan, asiantuntijat ylessä ihmettelivät ilmoitusta. Miksi ihmettelivät? Länsihän on Bidenin aloitteesta rakentanut sotaa Venäjää vastaan jo viime vuodesta lähtien. Ja Suomi on Nato-anomuksellaan tukenut Bidenia ponnisteluissa. Keväästä lähtien USA ja EU ovat avoimesti antaneet jatkuvaa rahallista ja aseellista apua Ukrainalle.
Suomen toiminnalliset rajoitukset ja taloudelliset menetykset ovat jo tähän mennessä valtavat, ja loppua ei näy. Miten tilanne muillakin tavoin eskaloituu nyt, kun Nord Stream -vuoto on tapahtunut? Miten Ruotsin uusi hallitus osaa kärjistyneessä tilanteessa käsitellä asiaa, kun se Suomen houkuttelemana on pyrkimässä Natoon? Mitä tekee Suomen korkein johto, katsooko peiliin?
Ulla Grünstein
suunnittelija
Helsinki
Palaan vielä samaan aiheeseen kuin kirjoittaessani puolustusministeri Antti Kaikkoselle 8.3.2022. Asiani koski Suomen Natoon liittymistä. Olin silloin sitä vastaan, ja nyt pahimmat näkymät ovat toteutumassa. Eurooppa on katastrofin partaalla Ukrainan sodan vuoksi, ja Naton suora puuttuminen tilanteeseen olisi kuolinisku Euroopalle. Tilanne täytyy saada rauhoittumaan ennen kuin meistä tulee ydinsodan uhreja.
Venäjän paikallinen konflikti Ukrainan kanssa on Bidenin ja hänen taustavoimiensa rakentamana laajennut koskemaan koko Eurooppaa, jonka avustamana Ukraina on pystynyt puolustautumaan niin, että tuhot ihmishengissä, ympäristössä ja materiaalissa ovat kasvaneet järjettömiksi. Presidentti Zelenskyi elää elämänsä roolia saatuaan maailmanlaajuisen yleisön. Hänen sanakirjassaan ei ole sanaa rauhanneuvottelu, mutta (t)uho sieltä löytyy.
Uskon, että nyt syksyn tullen ja tilanteen yhä eskaloituessa monenkin suomalaisen mielessä on käynyt hiljainen toive, jospa asiat voisi saada ennalleen, sillä tällä televisiosarjalla on väärä käsikirjoitus. Se pitää resetoida ja kirjoittaa uudestaan: Nato-anomus on peruttava ja rauhaneuvottelut aloitettava. Tämä ajatus on nykytilanteessa epätavallinen ja hätkähdyttävä, mutta niin on Euroopan turvallisuuspoliittinen ja taloudellinen kriisikin.
Olemme jo nähneet, kuinka Ukrainan sota – tai pikemminkin Suomen asenne siihen – on rajoittanut elämäämme idän suuntaan. On tietysti selvää, että maamme liittyminen Natoon heikentää suhteitamme itänaapuriimme. Suomihan on sijainniltaan puskurivaltio, ja meidän olisi ymmärrettävä ja omaksuttava tämä erityisasema. Venäjän johto Putinin jälkeenkin tulee pysymään samoilla linjoilla, ja siksi Naton rautaesirippu vaikuttaisi elämäämme vuosikymmeniä. Ennen Ukrainan sotaa ja sen kiihdyttämiä Nato-haaveitamme vallinnut rauhan tila ja yhteistyö Suomen ja Venäjän välillä voitaisiin taitavilla neuvotteluilla palauttaa ennalleen.
Suomen johdon olisi pitänyt ymmärtää ja käsitellä asiakokonaisuutta diplomatialla, mutta siihen ei ollut kykyä eikä mahdollisuutta. Nato-suunnitelmat olivat valmiina ja odotettiin vain sopivaa hetkeä toimia. Televisiossa on alusta alkaen haastateltu pelkästään tarkkaan valittuja asiantuntijoita. He ovat halunneet unohtaa sen tosiasian, että aluksi oli kysymys Putinin erikoisoperaatiosta. Muu ei kuulunut Putinin suunnitelmiin. Mutta Natoon pyrkivän Ukrainan ja lännen kuului, ja ne tarttuivat hanakasti tilaisuuteen. Nyt olemme sitten ydinsodan partaalla.
Suomen harha-askel pois perinteisestä puolueettomuudesta oli kohtalokas horjahdus. Se voidaan kuitenkin vielä korjata, jos Suomen ja Ruotsin Natoon liittyminen ajaa karille.
Ulla Grünstein
suunnittelija
Helsinki
Kautta aikojen on kansalle valehdeltu ja saatu se uskomaan mitä ihmeellisimpiä tarinoita. Natsi-Saksan propagandaministeri Joseph Goebbels opetti alaisilleen, että valheen tulee olla niin valtava, että se ihmisten mielissä ilman epäilystä nähdään totena. Kun valhetta sitten toistetaan jatkuvasti, siihen aletaan uskoa kuin totuuteen.
Näin kävi maailmansodassa, mutta valhe ei kestänyt todellisuutta, sitä seurasi tappio. Neuvostoliitto voitti Saksan. Tuntuu siltä, että olemme jälleen samalla valheen tiellä. Tämä tuli vahvasti mieleeni, kun katsoin eversti Douglas Macgregorin videohaastattelua osoitteessa https://youtu.be/rnut-E eEM0 Hänen näkemyksensä Venäjän–Ukrainan-sodasta, sen synnystä, kehityksestä ja lopputuloksesta on yleisestä näkemyksestä täysin poikkeava, aivan vastakkainen.
Katsoin myös toisen videon, joka muistutti minua Naton lupauksesta, että se ei enää laajenisi itään https://youtu.be/SKUtg- BxMY. Tämäkin osoittautui valheeksi. Siitä kertoo enemmän Vladimir Pozner, ranskalaissyntyinen amerikkalaisjournalisti, joka myös pitkään työskenteli Venäjällä. Viittasin hänen esitelmäänsä Yalen yliopistossa https://www.youtube.com/watch? =8X7Ng75e5gQ yllä olevassa mielipidekirjoituksessani 9.5.2022, jota Helsingin Sanomat ei julkaissut. Nykyiset tapahtumat ovat seurausta Naton viime vuosituhannen lopun politiikasta.
Kaikki tämä herätti minussa kysymyksiä oman maamme kansalaisten, mediaväen ja valtiomme korkeimman johdon tiedon tasosta. Kuka ylläpitää valhetta, vaikka tietää totuuden, entä kuka on valheen uhri kuten kansalaiset yleisesti? Kuka ylläpitää valhetta omista, henkilökohtaisista syistään, kilpailun, antipatian, rahan, uran, maineen ja maan historiankirjoituksen takia. Kuka on ymmärtämätön tai heikko eikä jaksa tai uskalla muuta?
Äkillinen tarve Natoon liittymisestä on kouluesimerkki valheesta, joka kovalla kiireellä ja mukavakuuttavilla gallupeilla runnottiin läpi maan johdon aloitteella ja valikoitujen asiantuntijoiden sekä median tuella. Ilman kansanäänestystä. Vaaraa itärajalla ei ollut, ystävyyssuhteet olivat lähes 80 rauhan vuoden aikana vakiintuneet, olimme Venäjälle luotettava naapuri ja kauppakumppani ja siksi turvassa. Nyt olemme vaarassa. Se on valheen synnyttämä, monille Venäjällä toimineille yrityksillemmekin kallis lopputulema, joka samalla estää sodan kulun objektiivisen raportoinnin. Valtava valhe, jota on pakko jatkaa, vaikka totuus alkaa jo pilkottaa.
Sanan vapaus Suomessa on yksi valheista, joka kasvaa päivä päivältä. Tosiasia on, että saat ajatuksesi esiin vain, jos se pysyy julkisen mielipiteen rajoissa. Ivan Puopolo kertoo yhdellä esimerkillä, miten heikosti sananvapaus tänään Suomessa voikaan https://youtu.be/_r6eYiuJCJs.
Valheen siemenet itävät aina siellä, missä raha, voitto ja kunnian tavoittelu lannoittavat maaperää. Siksi on hyvä kysyä mielessään, mille taholle valhe tuottaa hyötyä. Ota selvää muittenkin kuin suomalaisten tiedotusvälineitten kautta jaetusta tiedosta. On parempi katsoa kuin katua.
6.3.2023 PS. Journalisti ja kirjailija Mauno Saaren oheinen haastattelu ei kommentteja kaipaa, siinä Suomen tila ja sananvapauden rajoitukset tulevat selviksi ilman niitäkin. https://youtu.be/v5ULuW93b-M (47.48 min.)
11.3.2023 Seuraava TV7:n haastattelu antaa lisävaloa Suomen nykyiseen tilanteeseen ja miten tähän on tultu https://www.tv7.fi/arkki/vaalit-2023/suomen-turvallisuus_p92656/ (48.55 min.)
Ulla Grünstein
suunnittelija
Helsinki
Valheitten verkko on niin tiheä ja totuuden häivyttäminen niin laajaa, että jos seuraa vain suomalaisia tiedotusvälineitä, on aivan pimennossa. Mikä pahinta, myös maamme hallitus ja korkein johto näyttävät olevan samassa tilassa.
Suomen lisäksi muukin Eurooppa, Turkkia ja Unkaria lukuun ottamatta, vainoaa ja vihaa Venäjää, pitää yllä Nato-kiimaa ja on sotaintoa täynnä. Samoin USA. Nyt halutaan taistella urheasti viimeiseen ukrainalaiseen asti.
Bidenin juoni onnistui, hän sai Suomen ja Ruotsin ansaansa ja sodan Venäjää vastaan käyntiin Ukrainan maaperällä. Kaikki tämä alkaa vähitellen valjeta suomalaisille. Kun totuutta ei enää voi peitellä, ja karu maanantaiaamu samban jälkeen valkenee kalletappisille, huomataan, että seikkailu on vienyt lompakon ja viimeisetkin siemenperunat!
Suomi on pettänyt läntisen naapurinsa houkuttelemalla – Bidenin ehdotuksesta – Ruotsin mukaan tekemään liittymisanomuksen Natoon, vaikka Ruotsilla ei ollut siihen mitään tarvetta tai aikomusta. Suunnitelmana oli, että Natoon mennään yhdessä, parina, mikä sitten natoistumisen huumassa hylättiin, ja Ruotsi jäi yksin upouusien ongelmiensa kanssa.
Suomi on myös pettänyt itäisen naapurinsa lopettamalla puolueettomuuden ja lähes 80 vuotta kestäneen rauhan tilan. Naton rikkomien itälaajentumislupausten mukaisesti Suomi on vetämässä Nato-rautaesiripun yli tuhat kilometriä pitkin itärajaa ja aivan Pietarin porteille Suomenlahden poikki toiseen natomaahan. Sen voi vain ymmärtää ennen kuulumattomana röyhkeytenä ja provokaationa – aivan Bidenin tyyliin.
Suomella on vielä natolupauksista jäljellä ikävä velvollisuus puolustaa Baltian maita ja sodan syttyessä taistella siellä – venäläisiä vastaan. Kimurantti asetelma: olla mukana sodassa Baltiassa ja samalla ylläpitää rauhaa Suomessa – venäläisten kanssa.
Kaiken tämän jälkeen voimme kuitenkin tehdä sen ainoan teon, mikä enää pystyy korjaamaan tilannettamme: ehtona Natoon liittymiselle meidän on kieltäydyttävä kaikkien Naton sotilastukikohtien, asejärjestelmien ja henkilöstön sijoittamisista Suomeen. Nato-hurman kuumimpina hetkinä kansanäänestys oli maan johdon mielestä tarpeeton. Sen yli hypättiin sujuvasti eikä kansalle annettu aikaa ajatella ja ilmaista mielipiteitään. Nyt kansaa on kuunneltava. Sen ajatukset ovat viisaampia kuin monien viisaina pidettyjen johtajiemme.
Nato on organisaatio, jolla ei ole tulevaisuutta. Sen tulevaisuus on Amerikan ja Bidenin taskussa. Kun supervallan presidentin vaihtumisen myötä rahoitus vähenee, myös sodankäynti Naton riveissä hiipuu. Suomen historiaan jää jäljelle muisto traumavuodesta, kohtalokkaasta sambasta, jonka paranemiseen tarvitaan useita sukupolvia.
Ulla Grünstein
suunnittelija
Helsinki
Terve Suomi -väestötutkimuksen tulokset julkaistiin 17.5.2023. Tiedot ovat huolestuttavia, työikäisten hyvinvointi on romahtanut. Nyt jo joka kahdeksas harkitsee joskus itsemurhaa. Pienet ja suuret päättäjät voivat laskea tämän tuloksen ansiokseen. Oppineisuutta heillä on, mutta tarvittava viisaus puuttuu.
Kansalaisille on valjennut, minkälaisen maailman tämän päivän päätöksentekijät ovat heille luoneet. Turvalliset työpaikat, luotettava terveydenhuolto, riittävä toimeentulo, mutta ennen kaikkea rauhalliset suhteet itänaapurimme kanssa ovat mennyttä aikaa. Tulevaisuus näyttäytyy epävarmana kaaoksena, ja suursodan uhka ahdistaa mieltä jatkuvasti. Koronan kyseenalainen poliittinen hoito jätti perheisiimme ja talouksiimme synkät varjot, media lietsoo yhä uusia pelkoja, demokratia ja sananvapaus ovat vain teoriaa, ja ystävilleenkään ei enää voi kertoa, mitä oikeasti ajattelee. Ihminen on yksin huolineen.
Työikäiset ovat uupuneita liiasta työstä ja haaveilevat kuuden tunnin työpäivästä tai neljän päivän työviikosta. Kumpikaan ei ole mahdollista, sillä tuottavuutta tarvitaan tulevina vuosina seurauksena viimeisen hallituskauden leväperäisyydestä. Työttöminä on puoli miljoonaa suomalaista, mukaan lukien 140 000 tilastoista kadonnutta, mutta silti halutaan lisää työperäistä maahanmuuttoa. Olen kirjoittanut lehdissä vuosia siitä, kuinka uudet 2 x 6 tunnin ja 3 x 4 tunnin sekä hoitajille myös 4 x 6 tunnin työvuorot nykyisellä palkalla ratkaisisivat nopeasti ongelmat, mutta sellaiseen eivät ekonomistien neuvot yllä. Niitä ei siis edes kokeilla.
Ihmisten terveys heikkenee, syöpäteollisuus kasvaa, mielenterveys horjuu, ja ainoana keinonaan THL patistaa ihmisiä liikkumaan enemmän. Se ei kuitenkaan yksin auta, tärkeämpää on ruoka. Ravitsemuksen hallitsevat lääkärit YouTubessa kertovat, mitä ruokia tulisi välttää ja mitä suosia. Eniten he varoittavat kasvirasvoista ja teollisesti niistä valmistetuista margariineista, joiden vaarallisuutta he kuvaavat pääkallomerkillä. Samaan aikaan on markkinoillemme tuotu suomalainen margariini, jota mainostetaan luonnollisista raaka-aineista valmistetuksi. Raaka-aineet ovat ehkä luonnolliset, mutta onko niidenkin kemiallinen käsittely epäluonnollista? Mitä uskaltaa enää syödä?
Ihmisen ravinnosta 70 % tulisi olla kuumentamatonta, silloin sen vitamiinit, mineraalit ja entsyymit ravitsevat kehoa täysipainoisesti. Tämä tarve toteutuisi helposti, jos saisimme kauppaketjuista ostaa pastöroimattomia, luomu maitotuotteita; maitoa, kermaa, voita, viiliä, piimää, jogurttia ja juustoja. Mutta nyt kaikki on pastöroitu ja siten turmeltu. Selityksenä on ontuva puolustus pastöroinnin välttämättömyydestä, kun varsinainen syy on maidon pitempi säilyvyys kaupan hyllyllä. Talous menee siis terveyden edelle. Ei kovinkaan viisasta.
YouTubessa on video 107 vuotta vanhasta amerikkalaismiehestä, joka asuu yksin kotonaan ja hoitaa taloutensa itse. Elämäntarinassaan hän kertoo asuneensa lapsena maatilalla ja juoneensa tuoretta raakamaitoa kaikki lapsuusvuotensa. Tämä on ilmeisesti hänen elinvoimansa alku ja salaisuus. Mistä tämän päivän lapset saavat elinvoimansa? Onko kukaan tullut ajatelleeksi, kuinka paljon enemmän sairauksia esiintyy tänä päivänä. Miksi näin on? Siihen ei ”vihreä siirtymä” auta. Mutta THL voisi auttaa, jos sen päättäjät tunnistaisivat vastuunsa.
Viimeisin, suuri henkinen masennuksen aihe on itärajamme elämänpiirin muuttuminen. Mikä ennen oli luonnollista ja toimivaa kanssakäymistä naapurikansamme, venäläisten kanssa, on nyt mahdotonta. Itäsuomalaiset ovat näin menettäneet elämäntapansa ja toimeentulonsa. Miten päättäjät korjaavat sen? Eivät mitenkään, ei heidän tarvitse – hehän ovat mielestään oikeassa.
Ulla Grünstein
suunnittelija
Helsinki
Ennustukset tuntuvat toistuvan yhä pahempina. Kirjoitin Kalevassa 20.4.2022 julkaistussa mielipidekirjoituksessa otsikolla ”Nato ei ole suojakupu, joka laskeutuu yllemme”, mitä Helsingissä voisimme Venäjän pommitusten taholta odottaa, jos jatkamme pyrkimyksiämme pääsystä Naton jäseneksi. Iltalehdessä kerrotaan 25.9.2023 nykytilanteesta seuraavasti: ”Jos Putin yrittäisi vallata Helsingin, Puolustusvoimat tekisi tästä tutusta tiestä tuhon näyttämön.” Tutulla tiellä tarkoitetaan seiskatietä eli Helsinki – Vaalimaa-reitin 190 kilometrin matkaa.
Turvallisuutemme ei siis olekaan parantunut Natoon liittymisen ansiosta, päinvastoin. Vihdoin nykyinen presidenttimmekin ymmärtää ja järkyttyy ydinsodan vaaran kasvusta. Ehkä olisi hyvä tarkastella tilannetta uudelleen. Ehkä olisikin viisaampaa toimia Naton ulkopuolella? Eläkkeelle jäätyäni toisena elämäntyönäni kirjoitin 1990-luvun lopulla e-kirjan. Siinä on kaksitoista ehdotusta, kuinka Suomesta voidaan yhteistyöllä tehdä satumaa, hyvinvoinnin perusta ja olotila.
Yhdessä ehdotuksista on ajatuksena, että voisimme perustaa Pohjoismaitten yhteisen forumin, Nordic Groupin. Ajatus koski silloin taloudellisia ja kulttuurisia asioita, mutta nykyisen tilanteen vallitessa forumin kohteena olisi Pohjoismaitten puolustuksen varmistaminen ilman Naton vaikutusta ja velvoitteita. Norja ja Tanska voisivat jatkossakin halutessaan kuulua Natoon, mutta Ruotsihan on vieläkin ulkopuolella. Olisiko mahdollista, että Suomi eroaisi kaiken nielevästä Natosta?
Kansalaisille on vähitellen alkanut valjeta sodan alkusyy ja Naton ”unohdetut” lupaukset Venäjälle. Oikeudentuntoiset suomalaiset eivät enää voi luottaa julkisessa sanassa kuulemaansa. Maamme tuleva presidentti voisi siksi aloittaa eropyrkimyksen toteuttamisen. Valittuun tehtävään, itäsuhteiden rehelliseen jälleenrakentamiseen, tarvitaan tuore, ei natopuuhissa ryvettynyt poliitikko, joka ei ole koskaan sokaistunut Natosta. Sellaisiakin ehdokkaiden joukosta löytyy, tosin vähemmän, mutta tehtäväänhän riittääkin yksi.
Tämä harharetki on maksanut kansallemme, ei vain konkursseja ja tappioita, vaan myös puutetta, surua, huolta ja elämän kaikinpuolista vaikeutumista. On olennaista löytää se oikea ja rehellinen rauhanomaisten suhteiden palauttaja. Nyt on kiireempi päästä ulos Natosta kuin oli aikanaan päästä sinne sisälle.
Ulla Grünstein, 88 v.
suunnittelija
Helsinki
Aamuyön hiljaisina tunteina, suden hetkenä, moni suomalainen valvoo mielessään ahdistavia, kiukuttaviakin kysymyksiä. Näistä päällimmäisiä ovat:
1 Kun EU:n pakotteet olivat sulkeneet suomalaisten yritysten mahdollisuuden toimia Venäjällä ja rajakauppakin oli niiden takia minimoitunut, raja oli joka tapauksessa neutraali EU-raja. Pitikö siitä tehdä Naton rautaesirippu, niin että rajasta tuli epäystävällinen Nato-raja?
2 Pitikö sulaa Bidenin liehakoinnin edessä ja rynnätä Natoon ja vielä houkutella Ruotsikin mukaan?
3 Eikö olisi ollut järkevämpää neuvotella Ruotsin kanssa yhteisestä turvallisuusrintamasta Pohjoismaissa?
4 Miksi presidenttimme ei välittänyt siitä, että Nato oli rikkonut Venäjälle antamansa lupauksen olla enää lähestymättä Venäjän rajoja?
5 Eikö presidenttimme ajattele, että myös me suomalaiset Naton jäseninä saimme leiman lupauksen rikkojina?
6 Miksi presidenttimme nyt suihkii maasta maahan jäähyväiskierroksella, kun Suomessa sillä aikaa on Natoon liittymisen ansiosta kärjistymässä ulkopoliittinen tilanne, jota ei osata hoitaa?
7 Miksi Venäjän rajaviranomaisten kanssa ei ole haluttu keskustella ammattimaisesti jo aikaisemmin?
8 Miten kokematon, vasta virkaanastuva presidentti pystyisi asiallisesti hoitamaan tulevat tilanteet?
9 Aamuyön hiljaisina tunteina, suden hetkenä, herääkö presidentti Niinistö joskus kauhistuen, katuenkin miettimään, mitä uran viime metreillä tuli tehtyä?
10 Miksi vapaaehtoisesti tarjoamme maatamme taistelutantereeksi USA:n joukoille Venäjää vastaan?
Meillä on nyt viimeinen, ainutkertainen mahdollisuus sanoutua irti Natosta. Kun uusi presidentti astuu virkaansa, voimme irrottautua Natosta ja yhdessä Ruotsin kanssa lisätä pohjoismaista turvallisuuttamme. Jos kestämme siihen asti, harharetkemme jää vain muistoksi historian kirjoihin.
Ulla Grünstein, 88 v.
suunnittelija
Helsinki
Nyt, vaikka viimeinenkin turvallisuusvarmistus on tehty DCA-sopimuksen muodossa, suomalaisten turvallisuudentunne on vähenemässä. Olisiko niin, että kansalaiset aavistavat, että jotakin on vahvasti vialla? Ja niin taitaa ollakin.
Palataan ajassa taaksepäin. Putin aloitti sotilaallisen erikoisoperaationsa Ukrainan itäisellä laidalla sijaitsevien oblastien, provinssien liittämiseksi Venäjään. Luhanskin, Donetskin, Zaporizzjan ja Hersonin alkuperäisen venäläisväestön kohtelu oli ollut syrjivää, jopa raakaa. Ennen tätä Putin oli yrittänyt neuvotella asiasta Ukrainan kanssa, onnistumatta. Lännessä operaatio nimettiin heti Venäjän ”hyökkäyssodaksi” Ukrainaa vastaan. Venäjän lähettämien joukkojen vahvuus oli alle 200 000 miestä, mikä selvästi kertoo, että kyseessä oli erikoisoperaatio, ei hyökkäyssota Ukrainaan. Siihen olisi varustettu miljoona sotilasta.
Jo ennen sodan alkua Niinistö sai kutsun Bidenilta (ja hänen taustavoimiltaan) saapua tapaamiseen Washingtoniin. Tästä alkoi Suomen johdon kulku ansasta ansaan, ja loppusilauksena meillä on DCA-sopimus – USA:n license to kill –, USA:lle annettu lupa taistella Suomen maaperällä Venäjää vastaan. Meillä on nyt viimeinen hetki ymmärtää, että nykyinen USA ei ole kiinnostunut Suomen tilasta tai turvallisuudesta. Päämääränä on Venäjän nujertaminen, ja Suomi on siihen sopivin taistelutanner.
Minkälainen ajattelu sai puolueettoman Suomen tilanteeseen, jossa maamme voi muuttua raunioiksi, kuten sodassa aina käy? ”Hyvä kysymys”, näin usein todetaan. ”Ei teitä mikään uhannut”, Putin sanoi Niinistölle. Ei tarvitse olla Mensan jäsen ymmärtääkseen, että Putin puhui totta. Me olimme Venäjälle naapuri, jota parempaa ei voisi olla. Yli 1300 km maarajaa, josta Venäjällä ei ollut huolta, päinvastoin. Raja hyödytti myös suomalaisia: vienti veti, kauppa kävi ja tavaraa tilattiin lähes rajattomasti, matkailu kukoisti ja suuryritykset kasvoivat entisestään. Puuta tuotiin, joten omia metsiä tarvitsi kaataa vähemmän. Kunnes Suomesta tuli arvaamaton – ei suinkaan Venäjästä. Sehän toistuvasti varoitti meitä liittymästä Natoon, kuten Ukrainaakin.
Kekkonen sanoi ja kirjoitti aikoinaan, että kokoomusta ei pidä päästää hallitukseen, sillä se tuhoaa Suomen. Niin on nyt vaarassa käydä. Yritetään pelastaa jotakin: eduskunnan on vielä hyväksyttävä DCA-sopimus ennen sen voimaan tuloa. Eduskunta on nyt joulutauolla ja palaa helmikuun alussa 2024. Vaalien toinen kierros on silloin enää jäljellä. Kaikki ehdokkaat ovat Nato-suopeita, totuutta emme tiedä, sitä ei uskalleta kertoa.
Siksi kaikkien äänioikeutettujen pitäisi äänestää jo ensimmäisellä kierroksella ja valita ehdokas, joka on harkitseva, Nato-kiihkoton ja kypsä ajattelultaan. Äänestäminen on nyt erityisen tärkeää, koska kansan demokraattinen oikeus kansanäänestykseen Natosta ohitettiin.
PS. Ei Nato-hakemuksessa, Nato-sopimuksessa eikä DCA-sopimuksessa ole Niinistön allekirjoitusta. Osoittaako tämä vaatimattomuutta – vai varovaisuutta?
Ulla Grünstein
suunnittelija
Helsinki
Onko meiltä kansalaisilta jäänyt huomaamatta, mitä on nyt tapahtumassa? Kokoomus on kaikessa hiljaisuudessa rakentanut ulkopoliittista päätösvaltaansa, jonka taustaltaan kokoomukselainen presidentti kruunaisi.
Tammikuun viimeisenä päivänä puolustusministeri kiirehti vielä hyväksyttämään nykyisellä presidentillä uuden puolustusvoimain komentajan, joka ilmeisesti sopii viidenneksi tähän kokoomuksen värisuoraan. Se alkaisi suunnitellusti presidentillä, jatkuisi pääministerillä, ulkoministerillä, puolustusministerillä ja nyt puolustusvoimain komentajalla. Haluaako Suomen kansa tämän tapahtuvan?
Olisiko niin, että samaan aikaan on kansalaisten huomio sopivasti käännetty alkaneeseen lakkoon ja sen jälkivaikutuksiin ja jälkivaikeuksiin? Hallituksen taholta lakko näyttäisi olevan provosoitu tapahtuvaksi juuri nyt, äänestyskauden aikana. Kokoomus ei ole paljonkaan välittänyt maaseudusta, sen toimeentulosta, huolista ja vaikeuksista. Vaarana olisi, että huomio entistä enemmän keskittyisi kaupunkeihin. Maaseudun antamat äänet keskustalle – ja ehkä myös perusuomalaisille – voisivat pelastaa tältä yhden puolueen ylivallalta, joka heikentäisi demokratiaa.
Kekkonen sanoi ja kirjoitti aikoinaan, että kokoomusta ei pidä päästää hallitukseen, sillä se tuhoaa Suomen. Vaara on nyt ilmeinen. Maaseudun äänet voivat pelastaa Suomen tulevalta, ehkä arvaamattomalta kehityskululta.
Ulla Grünstein
suunnittelija
Helsinki
Ansiokkaat artikkelit ja mielipidetiedustelut MT:ssä (8.3.2024) herättivät monia aiheellisia kysymyksiä siitä, tuleeko ydinaseiden kauttakulkua maassamme sallia, ja mitä se merkitsee. Etusivun alaotsikossa kerrotaan, että ’kauttakululla’ tarkoitetaankin todellisuudessa iskua ydinaseilla.
Kuinka moni suomalainen tietää tämän ja kuinka moni oli mielessään ihmetellyt, minne ydinaseita maamme kautta oikein kuljetettaisiin? Entä miten alkuperäinen, englanninkielinen sana ’delivery’ on voitu suomentaa kauttakuluksi, eikö silloin tekstissä olisi käytetty sanaa ’transit’? Minkä tason kääntäjiä käytetään näin tärkeiden asiakirjojen suomentamisessa? Onko kääntäjällä ollut mielessä liian pelottavan ilmauksen – iskun ydinaseilla – lieventäminen, vai onko käännös itse asiassa tahallisen harhaanjohtava? Kuinka moni nyt tietäessään asian todellisen vakavuuden sallisi ’deliveryn’ tapahtua Suomessa? Voisiko MT tehdä uuden kyselyn, kun tämän ratkaisevan sanan oikea merkitys on paljastunut?
Toivon, että suomalaiset miettivät uudelleen asenteitaan ja asettuvat ydinaseiden sijoittamista ja käyttöä vastaan. Ydinenergialakimme tehtiin 1980-luvulla hyvin tiukaksi. Sillä tahdottiin estää Neuvostoliittoa tuomasta ydinaseita Suomen maaperälle. On ironista, että nyt tarvitsemme samaa lakia estämään läntisten ydinaseiden tuonnin alueellemme.
Ulla Grünstein
suunnittelija
Helsinki