Tervehdys!

Otan yhteyttä teihin, sillä päivä päivältä olen yhä huolestuneempi maamme päätöksistä. Yksimielisyyden huuma saa ihmiset unohtamaan menneet tapahtumat ja siten ajautumaan huomaamattaan, minne virta vie. Suuri kysymys kuuluu, oliko viisasta, että presidentti Niinistö lähti hakemaan apua presidentti Bidenilta?

Menneisyys on ihmisiän päässä, ja olisi tärkeää osata lukea sitä. Talvisota syttyi 30.11.1939, kun Neuvostoliitto hyökkäsi varoittamatta Suomeen. Olin juuri täyttänyt viisi vuotta ja muistan, että mieliala oli kaikilla urhea ja ”ryssää” vihattiin.

Rauha solmittiin Neuvostoliiton ja Suomen välillä syyskuussa 1944. Ehdot olivat kovat, mutta me täytimme ne. Siitä ajasta on kulunut ihmisikä; seitsemänkymmentäseitsemän vuotta olemme saaneet elää ja opetelleet elämään rauhassa Neuvostoliiton, sittemmin Venäjän naapurina. Venäjä on oppinut luottamaan Suomeen, ja Suomi on ollut luottamuksen arvoinen. Liike- ja ystävyyssuhteita on syntynyt, kanssakäymisestä on tullut arkipäivää. Venäjä on saanut presidentin, ja kansa on opetellut uutta demokratiaa.

Presidentti Putin on moneen otteeseen vaatinut ja varoittanut, että Venäjän ja Naton välillä tulee olla puskurivaltioita, jotka eivät kuulu Naton sotilasliittoon. Se on täysin ymmärrettävää. Nato ja Ukraina eivät ole rooliaan ymmärtäneet; luottamusta ei ole löytynyt, ja me elämme nyt sotaa ja sen yhä karmeampia seurauksia. Suomi on olosuhteiden mukaisesti luonnollinen puskurivaltio. Luottamus on ollut olemassa, ja Suomen hallitustaso on suhtautunut korrektisti Venäjään.

Suomen puolustus on pidetty korkealla, ajanmukaisella tasolla, Venäjän ”testauksista” on huomautettu asiallisesti, ja ne on selvitetty. Venäjä on tietänyt, että Suomi on ollut luotettava naapuri, joka pystyy puolustamaan maataan eikä halua laajentua. Mitä tapahtuu, jos Suomi yhä enenevässä määrin turvautuu Amerikan apuun? Useita askeleita siihen suuntaan on nyt jo otettu, olisikohan siinä kyllin?

Presidentti Putin on useasti sanonut, että Natoon ja länsimaihin ei voi luottaa. Väitteelle on katetta. Katsoin toistamiseen mielenkiintoisen ja selventävän videon lokakuulta 2018, How the United States Created Vladimir Putin (https://www.youtube.com/watch?v=8X7Ng75e5gQ), jossa kokenut toimittaja Vladimir Pozner käy kahden tunnin ajan läpi maailmanpolitiikan tapahtumia. Historia on hämmästyttävä, paljon olemme unohtaneet ja kaikkea emme ole tienneet, mutta se, mistä Pozner puhuu, on totta ja tarkistettavissa. Naton sanaan ei ole voinut luottaa.

Aloitin tämän sähköpostin kirjoittamisen eilen, ja tänä aamuna uutisissa kerrotaan, kuinka Venäjä on listannut Suomen epäystävällisten valtioitten joukkoon. Monet suuretkin suomalaisyritykset ovat lopettaneet toimintansa Venäjällä eikä maamme hallitus voi vaikuttaa niiden päätöksiin. Tämä yhdessä Bidenin tapaamisen kanssa on ehkä näyttäytynyt tarkoitettua tylympänä vastareaktiona Venäjän toimiin toisaalla Euroopassa.

Pozner osoittaa esityksessään kuinka usein, presidentti Kennedystä alkaen, kompromissi on korjannut mahdottomalta tuntuneen tilanteen. Mekin voisimme etsiä kompromissia esimerkiksi ehdottamalla yhteistyötä Suomenlahden matkailun kehittämisessä laiva- ja junaliikenteellä. Tiede, taide, musiikki, teatteri ja tanssi voisivat kuulua ohjelmistoon molempien maiden kulttuurielämyksiä esiteltäessä. Siten voisimme osoittaa halumme kompromissiin maailmantilanteesta huolimatta.

Ystävällisin terveisin,

Ulla Grünstein
suunnittelija


Tarvitsee vain avata mikä tahansa tiedotuskanava, ja heti saamme tuutin täydeltä Nato-huumaa, olemme juopuneet Natosta. Jos hetkeksi pysähdymme ja mietimme, mitä tähän sotilaalliseen liittoutumaan liittyminen käytännössä merkitsee, selviämme ehkä ilman krapulaa ja katumista.

Ainutkaan nykyisistä päättäjistämme ei ole kokenut sotaa maassamme, olemme saaneet elää rauhassa lähes 80 vuotta. Se on vaatinut taitoa, vähän nöyrtymistäkin, kuitenkin ilman alituista pelkoa. Sotaa ei käydä sääntöjen ja sopimusten puitteissa; sota on aina raakaa, tuhoavaa ja kärsimystä tuottavaa.

Nato ei ole suojakupu, joka laskeutuu yllemme, jos liitymme siihen. Talvisodan syttyessä ja sen jälkeen jatkosodan aikana helsinkiläiset joutuivat kokemaan pommituksia, jotka jättivät ihmisiin elinikäisen trauman. Naton jäsenenä vastakkainasettelu Venäjän kanssa kasvaa, ja olemme vain henkäyksen päässä vastaavasta, eikä Nato ehdi apuun. Siinä saattaisivat saada osuman Eduskuntatalo, Rautatieasema, Kiasma ja Stockmann, ihmishenkien menetysten lisäksi. Emme voisi enää hetkeäkään tuntea oloamme turvalliseksi.

Suomella on erityisasema puskurivaltiona idän ja lännen välillä. Se on ymmärtänyt asettua osaansa ja siksi onnistunut ylläpitämään rauhaa kaikki nämä vuodet, suhteet itäiseen naapuriimme ovat olleet ystävälliset. Nykyisten päättäjien halu länsimaistua, ja näyttää se, on häiritsevä poikkeama roolistamme eikä suositeltava. Olemme nyt hakeneet poliittista ja sotilaallista tukea Amerikasta, ja meidät on jo Venäjällä leimattu epäystävälliseksi valtioksi. Olemme muillakin tavoin saaneet todeta, että pyrkimyksemme on huomattu. On helppo arvata, mitä tapahtuu, jos vielä etenemme tällä linjalla.

Ukraina on myös puskurivaltio omalla tahollaan, mutta kiinteämmillä siteillä itään kuin Suomi. Se on uhitellut Nato-kortilla eikä ole halunnut ymmärtää erityisasemaansa. Siksi syttynyt sota ei ole yllätys, vaan se on looginen seuraus puskurivaltion roolista poikkeamiselle. Meidän tulisi oppia tästä ja kerätä yhteen päättäjätahojen ja kansan älykkyys, viisaus, itsetunto ja kokemus ja rakentaa oma, paras apu vahvasta puolustuksesta, rauhallisuudesta ja luotettavuudesta.

Suomen Nato-jäsenyyden hintaa arvioitaessa on lisäksi huomioitava kysymys nuorisomme tulevaisuudesta. Sitä varjostaisi jatkuva uhka kutsusta sotimaan muitten natomaitten pyytäessä apuamme.

Ulla Grünstein, 87 v.
suunnittelija
Helsinki


Olen syvästi huolissani nykypäättäjiemme kokemattomuudesta asennoitumisessa itänaapuriimme. Hyvä suhteemme Venäjään ennen Ukrainan sotaa oli pitkällisen kokemuksen ja silloisten päättäjien aikaansaama tila, joka näytti normaalilta ja helpolta. Se oli kuitenkin oppimisen tulos (Siperia opetti) eikä suinkaan sattumaa. Ymmärrystä tasapainon säilyttämiseen oli kerätty lähes 80 rauhan vuotta.

Tästä rauhasta on tullut vanhanaikaista. Halutaan toimintaa, actionia. Siksi vanhan ajan järjestys ollaan heittämässä roskakoriin ja tilalle tarjotaan Natoa, joka on askel arvaamattomaan. Itärajamme on rauhallinen, sillä Venäjän kannalta naapuri on ollut luotettava. Tilanne on vakaa.

Nyt ollaan kuitenkin synnyttämässä uutta toimintaa, Natoa apuun. Ensimmäisen kerran viimeisen työttömyyden vuosikymmenen aikana me saamme nähdä, kuinka nopeasti hallitus halutessaan pystyy toimimaan. Nato taas ei pysty auttamaan yhtä nopeasti kuin vastapuoli saattaisi Nato-hakemuksemme seurauksena nykytekniikalla tuhota maatamme. Voimme sitten istua raunioilla ja ihmetellä, mitä tulikaan tehtyä.

Suomen Nato-jäsenyyden hintaa arvioitaessa on muistettava kysymys nuorisomme tulevaisuudesta. Sitä varjostaisi pysyvä uhka kutsusta sotimaan muitten natomaitten pyytäessä apuamme. Nuortemme henkinen stressi on jo korkea. Nato-huumassa tuntuu moni inhimillinen kysymys unohtuvan.

Miksi tulevien polvien taakkaa lisätään näin raskaalla ja pitkäaikaisella perinnöllä? Miten nuoret pystyvät tämän lisäpaineen alla opiskelemaan, valmistumaan, perustamaan perheen ja elämään täysipainoista elämää? Näinkö nuorisoa autetaan ja kansalaisten mielenterveyttä ja taloutta parannetaan?

Päivä päivältä Nato-asia etenee hallituksessa ja eduskunnassa. Haittapuolia ei harkita, ei tuoda esille eikä niistä keskustella. Koko toiminta tuntuu perin vastuuttomalta. Parempaa ”äksöniä” olisi, jos hallitus ja eduskunta panisivat jäitä hattuun, hatun päähän ja alkaisivat ratkoa maamme lukuisia, akuutteja ongelmia.

Ulla Grünstein
suunnittelija
Helsinki


Mitä on silmänkääntötemppu? Se on harha, nopeasti luotu illuusio, jossa yleisö saadaan uskomaan, että esitetty asia on totta. Elämme nyt Natoon liittymisen tarjoaman suojan harhassa. Vielä pari kuukautta sitten elimme rauhan tilassa, olemme eläneet lähes 80 vuotta. Venäjä aloitti sodan 24.2.2022 toisella puolella Eurooppaa, kaukana Suomesta.

Kukaan nykyisistä päättäjistämme ei ole kokenut sotaa. Ukrainan tapahtumien synnyttämä säikähdys toimi lähtölaukauksena Suomen pikaiselle pelastusoperaatiolle. Riennettiin sinne ja tänne, Ruotsiin, Amerikkaan ja muihin maihin. Näillä toimin hankittiin hetkessä miinuspisteitä itänaapurimme silmissä, ja meistä tuli siellä ”epäystävällinen valtio”. Miinuspisteitä ropisi joka askeleella, ja natohätämme paisui.

Ukrainan sodan ollessa huomiomme keskiössä sodan pelko kasvatti luottamusta Natoon ainoana pelastajana. Pelkoon alkoi olla syytäkin, sillä sitä mukaa kuin lähestyimme Natoa, saimme Venäjältä kuulla, mitä seurauksia askeleistamme on.

Syistä, joita voimme vain arvailla, Suomen taholta on jo kaavailtu kaikkien oikeuksien myöntämistä Natolle sopimuksessa siihen liittymisestä. Hätäinen ja heikko neuvottelutulos koskisi viittä ja puolta miljoonaa suomalaista. Liittyminen surkeine seurauksineen on mahdollista, jos uutisten pelästyttämien kansalaisten määrä pysyy enemmistönä. Nyt olisi syytä rauhoittua.

Seuraukset merkitsevät ydinaseitten tuloa maahamme Nato-joukkojen myötä, ydinasesuunnitteluryhmään osallistumista, asevelvollistemme käyttöä missä tahansa natosodassa, Itämeren ydinaseistusta, Venäjän toteuttamaa länsirajansa varustamista sotatilaa vastaamaan. Kaikkia seurauksia emme edes tiedä.

Elämme nyt harhassa, mutta voimme elää rauhassa kuten vielä pari kuukautta sitten. Olemme huolehtineet puolustuksestamme, ja sitä on jatkuvasti vahvistettu. Me emme ole vaarassa, jos emme itse toiminnallamme synnytä vaaraa. Ongelmat ovat toisaalla ja toisenlaiset, miksi luoda niitä meille?

Ulla Grünstein
suunnittelija
Helsinki


Jos liitymme Natoon, joudumme elämään jaetussa Euroopassa kuten viime vuosituhannella. Naton rautaesirippu ulottuisi Barentsinmereltä pitkin itärajaamme, ylittäisi Suomenlahden noin sadan kilometrin päässä Pietarista – suostuisiko Venäjä sovinnolla siihen? – ja jatkuisi Mustalle merelle ja Turkin itärajalle.

Siinä skenaariossa yhteytemme Aasiaan ovat suljetut. Talous kärsii, liike-elämä ja matkailu kohtaavat lisää vaikeuksia. Yritysten on mietittävä, miten korvata liiketoiminta Venäjän kanssa, miten luoda uudet liikenneyhteydet Kiinaan, Intiaan, Japaniin. Miten turistit Aasiasta löytävät jälleen tiensä Lappiin, mitä tapahtuu uuden Silkkitien lupaavalle junaliikenteelle, kuinka kiinalaiset tuotteet ehtivät Suomeen aikataulussa kohtuuhintaan. Sota loppuu, ja liikenne vapautuu, mutta itärajamme pysyy suljettuna Naton rautaesiripulla. Me pysymme Naton vankeina.

Nyt pystytään jo 1000 hengen gallupista päättelemään, että enemmistö 5,5 miljoonasta suomalaisesta haluaa Natoon, ja sinne ollaan menossa ryminällä. On pelästytetty Ruotsikin mukaan, vaikka sen huolena on lähinnä vain Gotlanti.

Tänään 27.4. jatkoin kirjoittamista, ja seurasin sivusilmällä Ylen aamun ohjelmaa. Siinä kerrottiin Esa Seppäsen uudesta kirjasta, Tamminiemi eilen ja tänään. Tamminiemi oli presidentti Kekkosen pääpaikka, jossa hän eli ja teki elämäntyönsä säilyttäen Suomen puolueettomana neljännesvuosisadan. Nykyisellä Ruotsin kuninkaalla oli lämpimät suhteet Kekkoseen, ja Nato-mylläkän johdosta vanhat ajat saattavat tulla mieleen haikeana muistona.

Minua häiritsee, että Naton ja Ukrainan osuudesta konfliktiin ei puhuta mitään, syyllinen on yksin Venäjä. Kun sota alkoi, etsin tietolähteitä internetistä. Kattavin oli toimittaja Vladimir Pozner. Hänen kahden tunnin pituinen esitelmänsä ja yleisökeskustelunsa Yalen yliopistossa otsikkona Miten Yhdysvallat loi Vladimir Putinin antaa karun kuvan Natosta ja Yhdysvalloista. Nato ei pitänyt lupauksiaan, ja USA suhtautui ylimielisen vähättelevästi Venäjän ystävällisiin yhteydenottoihin.

Ukrainan sota on seurausta pitkän ajanjakson tapahtumista. Venäjä on ymmärrettävästi vaatinut, että Nato ei tule sen rajanaapuriksi. Ukraina ei ole kuunnellut, vaan se on hylännyt asemansa idän ja lännen välisenä puskurivaltiona. Sen johdolla on ollut valtava halu länsimaistaa koko Ukraina.

Putin taas on tahtonut palauttaa Ukrainan juurilleen ja koota yhteen venäjänsukuiset kansat – venäläiset, valkovenäläiset ja vähävenäläiset eli ukrainalaiset. Näin ne myös yhdessä saisivat arvonantoa kansakuntien joukossa. Suomihan ei kuulu venäjänsukuisiin kansoihin. Neuvostoliiton hajoaminen on ollut suuri trauma, ja venäläisten on rakennettava uutta olemassaoloaan Euroopan ja Yhdysvaltojen hyljeksinnästä huolimatta. Suomen johtoa ei historia kiinnosta, ja siksi se on viemässä meitä tarpeettomasti suureen vaaraan.

Ulla Grünstein
suunnittelija
Helsinki


Lilleri Lalleri laudalta putosi, eikä ole sitä mahtia maailmassa, joka Lilleri Lallerin ehjäksi saa. Näin voi käydä avioliitossa, ystävyys- ja liikesuhteissa, korjaamattomia vahinkoja sattuu. Suomessa on nyt kysymys meidän ja itänaapurimme välisestä suhdevahingosta, jota mikään ei korjaa ennalleen. Vähiten Naton mahti.

Seuraamme Ukrainan tietä: haluamme Natoon. Venäjä kertoo, mitä se tekee, jos Nato-valttia käytetään. Emme välitä varoituksista, vaan jatkamme, sillä uskomme Naton kaikkivoipaan tukeen. USA on rientänyt Ukrainaa aseistamaan, siten se käy avunannon varjolla omaa sotaansa Venäjää vastaan, Ukrainan maaperällä ja ihmishengillä. Sota pitkittyy. Samasta syystä USA antaisi avokätistä apua meillekin, sotimiseen Suomen kamaralla.

A-talkissa (5.5.22) paljastui, kuinka sinisilmäistä Nato-ihannointi on. Haitat, joita vastustava puoli esitti, todettiin vain teoreettisiksi. Ja Nato on kuin innokas kosija, joka hädin tuskin pysyy pöksyissään. Olin miettinyt ja pohtinut, miten välirikko Venäjän kanssa voitaisiin palauttaa entiseen tilaan, turhaan. Sinä yönä ongelma ratkesi.

Meidät on 1000-2000 hengen gallupeilla suggeroitu uskomaan, että kansan enemmistö haluaa liittyä Natoon. Haittoja ei kerrota, kiire on, ja Nato-myönteiset tiedot saavat ylisuuren tilan. Sadan vuoden aikajänteellä, menneestä tulevaan, kysymys on kohtalokkain maallemme, ja siksi on tarkistettava, mikä on totuus. Voimme selvittää kysymyksen kansanäänestyksellä, sillä asiasta on tehty kansalaisaloite, joka on tullut ulkoasiainvaliokuntaan 22.4.22. Tiesitkö siitä? Jos kansan enemmistö haluaa vallinneen rauhantilan takaisin, se on kansan tahto.

Kansa pysyy, johto vaihtuu muutaman vuoden välein. Johdon onnettomat horjahdukset unohtuvat ja painuvat historian hämärään. Elämä jatkuu rauhallisena, yrityselämä, liikenne, matkailu, taiteet ja kaikki kanssakäyminen kehittyvät. Meidän puolustuksemme pidetään ajan tasalla. Olemme välttäneet Naton, ja mahdollisen ydinsodan.

Ulla Grünstein
suunnittelija
Helsinki


Hosuen ja huijaten kiireellä eteenpäin rummutettu Nato-projekti on lähes maalissa. Myös Ruotsi on houkuteltu mukaan. Huijausta on se, että todellisia haittapuolia ei uskalleta edes ajatella, puhutaan vain kyberhyökkäyksistä, kun pitäisi puhua myös ohjuksista.

Kuljemme avoimin, mutta mitään näkemättömin silmin Ukrainan tietä. Miksi emme ajoissa usko Venäjän lukuisia varoituksia? Naton tulo asian osapuoleksi tietää sotaa, Suomen maaperällä ja ihmishengillä. Katuminen on silloin myöhäistä. ”Myöhäistä on hiiren haukotella, kun pää on kissan suussa.” Hiiri ja kissa ovat huono pari hiiren kannalta, samoin Suomi ja Nato Suomen.

Ruotsi on tottunut luottamaan Suomeen. Kun liian myöhään selviää, että virhe on tapahtunut, katastrofin ainekset ovat koossa Pohjola-Nordenissa. Pääarkkitehteina ovat kokoomus ja media. Kuulin televisiossa, se oli ehkä 9.5., helpottuneen huokauksen ”Nyt ei enää tarvita kansanäänestystä.” Syynä pyörryksiin peloteltujen kansalaisten Nato-kannatuksen nousu 76 prosenttiin.

Kansanäänestyksen mahdollisuus on pidetty pimennossa koko rummutuksen ajan. Ratkaisua Natoon liittymisestä on kiirehditty, ettei kukaan ehtisi keskittyä äänestykseen. Nyt (22.4.) kansalaisaloite kansanäänestyksestä on tullut ulkoasiainvaliokunnan käsittelyyn. Suomen kansalaisten on saatava miettiä asiaa ja verrattava nykyistä rauhan tilaa tulevaan vaaran tilaan. Kansanäänestys on järjestettävä.

Poliitikkojen ja median on ymmärrettävä vastuunsa Suomen tulevaisuudesta. Johdonkin olisi ollut hyvä muistaa sanat neuvottelu ja kompromissi. Viisas diplomatia ei vahingoita. Pelottavan naiivilta kuulosti taas Petteri Orpon lausuma hurskas toivomus, että ydinaseita ei tulisi Suomeen. Kansalaisten tulee saada tietää, että Nato voi ennemminkin tuoda maahamme sodan kuin estää sen. Ja se sota saattaa olla ydinsota.

Ulla Grünstein
suunnittelija
Helsinki


Tänään, perjantaina 13. päivänä toukokuuta 2022 presidentin ja pääministerin ilmoitettua eilen myönteisen kantansa Suomen Natoon liittymisestä, voidaan todeta uuden kampanjan jo lähteneen käyntiin. Vastuuta päätöksestä alettiin heti siirtää kansalle.

Yle värväsi uudeksi viestinviejäksi päivän Jälkiviisaisiin Timo Soinin, joka hoiti tehtävänsä innolla. Hän kertoi, kuinka Ukrainan sodan alkaminen oli alkusysäys Suomen kansasta lähteneelle prosessille ja vallankumoukselle suomalaisten päässä: nyt on liityttävä Natoon! Ajatukseen taipuivat sitten vähitellen myös päättäjät ja media. Tämä tiedotus alkaa erehdyttävästi muistuttaa sitä tiedotustapaa, jota naapurimaassamme kerrotaan harjoitettavan.

Kyllä meilläkin osataan – itse asiassa tapahtumajärjestys oli päinvastainen. Kokoomus on ainakin koko alkaneen vuosituhannen ajan halunnut liittää Suomen Natoon. Kun tilanne Ukrainan sodan takia Euroopassa muuttui, se ja muutamat muutkin puolueet näkivät tilaisuuden tulleen: rummutus Naton suojan välttämättömyydestä alkoi, ja median avulla se kiihtyi transsin asteelle. Suomessa turvallisuustilanne oli muuttumaton ja rauhallinen, mutta kansalaiset peloteltiin paniikkiin toistamalla mantraa ”Venäjä on arvaamaton”. Millä tavoin, Venäjähän varoittaa jatkuvasti ja kertoo, miten se tulee länsimaitten tekoihin vastaamaan?

Liikesuhteita Venäjään ja yhteyksiä Pietariin alettiin purkaa ja lopettaa. Monet yrityksemme kärsivät suuria tappioita; suomalaista juustoa ei enää saanut viedä Venäjälle. Samaan aikaan kuitenkin EU:lle Venäjän energia virtasi ja kelpasi esteettä, ja virtaa edelleen. Kun vähitellen alkaa käydä ilmi, mitä vahinkoa viennille, juna- ja lentoliikenteelle, matkailulle, koko taloudellemme Naton rautaesirippu Aasiaan päin aiheuttaa, voidaan vastuu siirtää kansan päätökselle – ja ottaa lisää lainaa. Mitä tahansa meneekin vikaan, kansa se kärsii taloudelliset, poliittiset ja sotilaalliset seuraukset.

Maailman media hätkähti presidenttimme kertoessa englanniksi, että hän aikoo keskustelussa presidentti Putinin kanssa kehottaa Putinia katsomaan peiliin, sillä hän on aiheuttanut kaiken tämän. Nyt lauantaina Ykkösaamun haastattelussa presidentti Niinistö selitti keskustelujen kymmenen vuoden aikana olleen suorasanaisia. Luultavasti niin, mutta ne ovat olleet vähemmän huomiota herättävistä aiheista. Tämä karski lausuma tehtiin jo etukäteen julkisesti, ja se voi vaikuttaa nöyryyttämiseltä koko maailman edessä. Se ei ainakaan paranna Suomen ja Venäjän jo Naton takia huonontuneita suhteita.

Arpa on heitetty.

Ulla Grünstein
suunnittelija
Helsinki


”Ei teitä mikään uhannut”, Putin totesi Niinistölle puhelimessa. Tämä on itkettävän surullinen muisto menetetystä mahdollisuudesta elää rauhassa naapurimaan kanssa. Ano Turtiainen on oikeassa, me voisimme olla Pohjolan Sveitsi. Kokemattomat päättäjät typerässä halussaan päästä Naton jäseneksi ovat saaneet aikaan nykytilanteen. Ja mitä on kaiken takana? Kaiken takana on Suomen eliitin valtava halu länsimaistua. On nähty, että nyt, Ukrainan sodan ansiosta Natoon liittyminen on nopein tie päästä parempiin piireihin, tulla luetuksi länsimaihin.

Siitä iloitsi auvoisesti Mika Aaltola, jonka mukaan ”suomettumisen häntä poistui Suomen yltä” vakuuttaen päätöksen olleen ehdottoman demokraattinen. Tästä voi ehdottoman varmana olla toista mieltä. Poliitikot ja media käyttivät kaikki keinonsa hämätäkseen ja pelotellakseen kansalaiset pakenemaan Naton suojaan. Myös kansanäänestyksen mahdollisuus pidettiin pimennossa, ja sen jälkeen, kun aivopesu kansalaisille oli jo tehty, äänestys olisikin ollut hyödytön.

Toimittaja MTV:ltä haastatteli Risto E.J. Penttilää, joka, kumma kyllä, oli ennustanut tulevat tapahtumat jo viime vuoden joulukuussa täysin oikein. Kenties päättäjät Suomessa ovat jo jonkin aikaa odottaneet sopivaa syytä viedä maamme Natoon ja länteen. Toimittajan kysymykseen, ”olemmeko me nyt enemmän länsimaa kuin aiemmin?”, Penttilä vastasi rauhoittavan myöntävästi. Länsimaistuminen on eliitin suurin haave.

Mielestäni tämän päivän nuoria päättäjiä vaivaavat heikko itseluottamus ja kansallisen identiteetin arvostuksen puute. Aivan kuten teini-ikäisistä on noloa näyttäytyä vanhempiensa seurassa kaveripiirissä, samoin päättäjämme häpeävät omaa, ”takapajuista” kansaansa. Älykkyyttä ja koulutusta päättäjillä on, mutta kokemusta ja viisautta kertyy vasta myöhemmin. Jos olisi haluttu tutustua edes lähihistoriaan, olisi ymmärretty, että Suomi ei ole vaarassa Ukrainan sodan takia. Me emme kuulu venäjänsukuisiin kansoihin, jotka ovat Putinin yhdentymissuunnitelmien kohteena.

Putinin presidentiksi tulosta lähtien USA ja Nato ovat osoittaneet ylenkatsetta Venäjää kohtaan. Sen sijaan, että olisivat tukeneet kommunistisen Neuvostoliiton metamorfoosia moderniksi Venäjäksi, ne suhtautuivat avoimen epäystävällisesti ja hyljeksivästi Putinin yhteydenottoihin. Syinä olivat pelko, itsekkyys, saavutettujen etujen suojelu ja empatian täydellinen puuttuminen. Kun Niinistö nyt analysoi Putinin mielenmaisemaa julkisesti toteamalla hänet katkeraksi ja että hänen mieleensä on kertynyt paljon pahaa, ihmettelen kahta asiaa: kuinka korrektia on puhua tällä tavoin naapurivaltion päämiehestä, ja eikö Niinistö ole ajatellut, että länsimaitten harrastama syrjintä viime vuosikymmeninä on antanut aihetta pahaan mieleen.

Päättäjämme ovat olleet helpottuneita Putinin rauhallisesta suhtautumisesta Suomen Nato-ilmoitukseen. Taaskaan ei tarpeeksi huomioida, että samaisessa puhelussa Putin myös sanoi Niinistölle liittymisen olevan virhe. Minä olen huolissani siitä, että tämä on tyyntä myrskyn edellä, sillä Nato ei pysy sivuosassa, vaan ottaa pääroolin. Se taas johtaa väistämättä Venäjän vastareaktioon. Jokaisen eurooppalaisen on aiheellista toivoa, että kaiken nykyisen Nato-intoilun – ja vuosikymmeniä kestäneen, lännen korkeimpien tasojen harjoittaman kiusaamisen – jälkeen Putinin kantti kestää ja estää häntä painamasta sitä punaista nappia. Muuten on eloon jääneillä syytä ”katsoa peiliin”, kuten Niinistö komensi Putinia.

Ulla Grünstein
suunnittelija
Helsinki

omenapuu-1 omenapuu-2 omenapuu-3 omenapuu-4