Olen seurannut television yle1-lähetyksiä aamuisin, iltaisin ja välillä päivälläkin ja ihmetellyt julkisen sanan muovaamaa ja suomalaisille antamaa käsitystä maailman nykytilanteesta. Koska painetun median sanoma oli saman suuntainen, lopetin aamu- ja iltapäivälehtien lukemisen. Tietoihin ei ole luottamista, korkeintaan säätiedotus pitää paikkansa, jos sekään.
Israelin viime päivien tapahtumat ovat osuva esimerkki median vinoutuneesta kommentoinnista. Siksi on hyvä tuntea konfliktin taustaa muutamien vuosikymmenten ajalta ja myös katsoa tulevaisuuden näkymiin, mikä meitä saattaisi odottaa. Juutalaiset ovat vaarassa, mutta kristitytkään eivät ole turvassa. Ohessa toimittaja Juhani Huttusen kertomaa mm. Hamasista Ivan Puopolon puolen tunnin selventävässä haastattelussa https://youtu.be/eztmlBcbDcs?si=cmqQ3QYfzTKkaLz_
Elämme maailmassa, jossa totuudella ei tunnu olevan mitään arvoa. Elämä tapahtuu kuitenkin faktojen, ei median luomien narratiivien mukaisesti. Tämä on paras tiedostaa, ettei havahtumisesta todellisuuteen tule liian karua.
Ulla Grünstein
suunnittelija
Helsinki
On kansainvälinen onnettomuus, että kuluneitten 75 vuoden aikana Israelin ja palestiinalaisten kiistaa ei ole pystytty selvittämään. Kysymykseen tarvitaan siksi uusi näkökulma.
Ongelma oli alun perin pienempi, mutta ehkä palestiinalaisten asuttamista muualle vaikeutti alusta alkaen mukana ollut nimby-ilmiö. Kysymys on yhä vaikeutunut väkiluvun kasvettua moninkertaiseksi. On kuitenkin olemassa samanuskoisia maita, jotka saattaisivat hyötyä väestönsä kasvusta. Katseet kääntyvät Afrikkaan, sillä sen tulevaisuus on kysymyksessä.
Välimeren etelärannoilla on afrikkalaisia valtioita, jotka kamppailevat taloudellisissa vaikeuksissa. Libya, joka on väkiluvultaan pieni, mutta pinta-alaltaan laaja maa, sijaitsee kahden suuren valtion, Algerian ja Egyptin välissä. Rantaviivaa on yli 1700 km. Maasta on löytynyt öljyä, mutta Gaddafin hirmuvallan ja kuoleman jälkeen Libya ei ole saanut politiikkaansa ja talouttaan tasapainoon.
Olisiko tässä mahdollisuus tukea Afrikan työllisyyttä ja taloutta maksamalla Libyan valtiolle kansainvälistä tukea ja auttaa rakentamaan lisää yhdyskuntia vastaanottamaan palestiinalaiset uusiksi kansalaisiksi suojaan ja hoitoon? Koko operaatiossa tarvitaan mukaan yhteistyöhön Egyptin valtiota. On neuvottelun paikka missä muodossa, korvausta vastaan, Egypti haluaisi olla välittämässä palestiinalaisten muuttoliikettä.
Lahjoitusten määrissä ei pidä tinkiä, sillä maailmanrauhaa ei rahassa mitata. On monia näkökohtia, jotka puhuvat valtiokohtaisten avustusten puolesta, kunhan varojen käyttöä valvotaan. Myös Afrikan kehitys on maailman yhteinen asia; sieltä tulevat lahjakkaat, uudet sukupolvet. Rahoittamalla Libyan valtion kehitystä autamme maailmanrauhan vahvistumista – varat, jotka muuten menisivät sotateollisuudelle, säästyvät yhteiskuntien kehittämiseen. Nykysotien suurin vaaramomentti, ydinsodan tahaton tai tahallinen alkaminen, estetään.
Voisikohan Martti Ahtisaaren perustama CMI-rauhanjärjestö ottaa tästä koppia?
Ulla Grünstein
suunnittelija
Helsinki
Ongelmat, joita Euroopassa on yritetty selvittää vuosikausia tuloksetta, ovat kasvaneet yhä suuremmiksi, eikä ratkaisua näy. Ehdotin Lapin Kansan mielipidekirjoituksessa 4.11.2023, mitenkä Lähi-idän kysymyksessä voitaisiin vihdoin saavuttaa sopimus. Kun mediasta myöhemmin kävi ilmi, kuinka innokkaasti arabimaailmassa Suomeen pyritään, jatkoin ajatuksen kehittämistä edelleen, ja silloin uusi, yllättävä, tarkemmin ajatellen tuloksekas ehdotus sai alkunsa.
Ehdotin kirjoituksessa, että laaja, mutta harvaan asuttu Libya Välimeren rannalla olisi kehittämisen kohde, jonne kansainvälisen rahoituksen turvin rakennettaisiin yhdyskuntia, ja sodasta pelastuneet palestiinalaiset pääsisivät suojaan ja toipumaan samankielisen ja saman uskoisen väestön joukkoon. Maan talous ei ole Gaddafin hirmuhallinnon jälkeen kunnossa, joten rahallinen tuki ja asiantunteva apu ovat varmaan tervetulleita. Egyptiä tarvitaan apuun korvausta vastaan. Suomen ollessa suunnitelman esittäjänä Martti Ahtisaaren perustama rauhanjärjestö CMI olisi ratkaisevassa pääroolissa.
Ukrainan sodan takia EU:lla on ollut täysi työ selvitä tilanteen synnyttämistä ongelmista. Pakolaisvirta Afrikasta on yhä kasvanut ja ulottuu kaikkialle Eurooppaan. Tästä syntyi ajatus workshopeista Libyassa, monenlaisista verstaista, joissa eurooppalaiset yritykset voisivat teettää ja tilata tarvitsemiaan tuotteita. Miksi lähetämme kauas Kiinaan valmistettavaksi haluamiamme tavaroita, kun meillä on aivan lähellä ihmisiä, jotka ammatteihin opettamalla pystyisivät valmistamaan niitä eurooppalaisille? Ja myös Afrikan maille.
Eivät kiinalaisetkaan synny työkalut kädessä valmiiksi työhön oppineina, vaan heidät on siihen opastettu. EU ja eurooppalaiset yritykset voisivat aluksi toimia ohjaajina libyalaisille ja maahan vähitellen tuleville muille afrikkalaisille työn, alihankinnan, perusvaiheissa ja lisäkouluttaa työnjohtajat yrityksissä Euroopan puolella. Alku vaatii satsauksia, mutta jo puolen vuoden kurssilla opitaan perusasiat. Osaavan työnjohtajan avulla viiden vuoden kuluessa tieto, taito ja osaaminen karttuvat toiveiden mukaisiksi.
Ekologia on tärkeä alusta alkaen kaikessa toiminnassa: energian tuotossa, rakentamisessa, verstaiden tuotannossa, liikenteessä, viljelyssä, vesi- ja jätehuollossa. Sääntönä tulisi olla, että jokainen rakennus tuottaa tarvitsemansa energian. Yhdyskunnat tulisi suunnitella niin, että autojen käyttö on minimoitu, polkupyörillä selvitään, ja muuten liikenne tapahtuu raiteita pitkin. On muistettava, että Afrikka on ainut maanosa, jonka luonnosta löytyy vielä koskemattomia seutuja. Niitten luontoa ja eläimiä on varjeltava.
Kun toimimme edellä mainitulla tavalla, useimmat meitä rasittaneet ongelmat poistuvat, ja siksi EU:n olisi aloitettava tämän suunnitelman toteuttaminen ja varojen kerääminen. Kun Suomi on CMI:n kautta suunnitelman alulle panija ja osallinen, voimme vain iloita tärkeästä toiminnastamme ongelmien ratkaisussa.
Ulla Grünstein
suunnittelija
Helsinki